Tätä hiukan ehdin ennakkoon kauhistella. Sehän on hyvänen aika seitsemän kilometriä pitkä. Varmaa oli, että arkena on turha lähteä liikkeelle ilman otsalamppua, joten helpompaa oli varata viikonlopulta aikaa. Siispä kello soimaan ja nokka kohti Aitolahdentietä.

Sinne, tänne ja tuonne.

Aitolahdentie alkaa Sammon Valtatieltä Linnainmaalta, kulkien kaikkiaan kuuden eri kaupunginosan kautta. Ensimmäinen vaikutelma on teollisuusalueinen, tien sivussa on katsastusasema sekä autoliike. Autoliikenne on huomattavan vilkasta niin vierellä kulkevalla Ysitiellä kuin itse Aitolahdentielläkin.

Aitolahdentie on nimetty kaavoihin 50-luvulla. Tie johti nimensä mukaisesti Aitolahteen, joka liitettiin Tampereen osaksi 60-luvulla.
Tien varrella olevan bussipysäkin nimi on hämmentävästi Paloasema. Missään ei näy paloaseman näköistä rakennusta. Kotona myöhemmin googlettamalla selviää, että siinä se olisi ollut tien toisella puolella, katsastusaseman vieressä.

Leinolan risteyksen jälkeen teollisuus vaihtuu asutukseksi. Rivi- ja omakotitalot piilottelevat paikoin kuusien ja lauta-aitojen takana, osin pihoihin on avoin näkymä tieltä, jonka liikenne jatkuu edelleen vilkkaana.

Ensimmäisen kilometrin jälkeen edessä odottaa suuri harmaa rakennus, jonka seinässä mainoskylttien joukossa lukee Koilliskeskus. Tunnustettava on, että olen mieltänyt kyseisen rakennelman vain vihreän ketjun hypermarketiksi. Tosiasiassahan sieltä löytyy kirjasto, nuorisotila ja kalenterin perusteella paljon monipuolista toimintaa.

Atanpuiston leikkikenttä

Heti prismalaatikon jälkeen pääseekin ylittämään suojatiesyheröt cittarilaatikon luokse. Täälläkin nämä marketit esiintyvät normaaliin tapaan toistensa vieressä kansaa houkuttelemassa. Markettien jälkeen kadunvarsi muuttuu autioksi metsäpätkäksi, kunnes saavutaan Atalan puolelle. Ata gearsin kohdalla katse harhautuu valtavaan hammasrattaaseen portin pielessä. Hampaat on aikanaan laskettu huolella erästä geokätköä vuoksi. Lukema ei taida olla muistissa ja uudelleen en laskutoimitukseen ryhdy.

Ja hampaiden lukumäärä on…

Loppuosa Atalasta on melko tylsän oloista väylää osin metsäalueen, osin pientaloalueen halki. Ensimmäinen ihmeteltävä asia on liikennevalot, jotka silmämääräisesti ovat keskellä suoraa tietä, keskellä ei oikein mitään. Liikennevalojen jälkeen seuraava hämmästys on se, kuinka pitkälle kylttien mukaan Kaupin urheilupuisto yltääkään. Reitistö jatkuu vielä pitkälle Aitolahdentien itäpuolellekin.

Atalan jälkeen matka jatkuu seuraavaan kaupunginosaan. Autolla kuljettuna vuorossa olisi Tasanne, kävellen koukataan Kumpulan kautta. Tasanteella tilanne ei muutu sen kummemmaksi. Talot puuttuvat ja ympärillä on silkkaa metsikköä. Tie voisi sijaita lähes missä tahansa syrjäkylässä eteläisessä tai keskisessä Suomessa. Varsinaisesti mitään kaupunkifiilistä täällä ei tarjoilla.

Ananas EI kuulu pitsaan.

Kumpulan risteykseen saapuessa tilanne muuttuu, tunnelma suorastaan sähköistyy. Risteyksen toisella puolen on marketti ja paikallinen pizzeria, jonka terassilla hengaa nuorisoa. Pizzeria on raahannut risteyksen viereen mainoksensa, joka makaa lähes selällään maata vasten. Joku pizzaa rakastava on varmaan painanut maahan tämän kauhistuksen, jossa mainostetaan pizzan irvikuvaa: kinkku-ananasta.

Matka jatkuu sen enempää Kumpulan suuntaan vilkuilematta Ojalaan, joka on taas silkka metsäpätkä. Tien länsipuolella pilkottaa puiden välistä satunnaisesti Tasanteen omakotitaloalueen asutusta.
Viimeinen Aitolahdentien kaupunginosista on Olkahinen. Tärkein maamerkki tien varressa on Aitolahden kirkko, jonka nimi on Suojamuuri.

Päätepiste Jyväskyläntien yllä.

Kieltämättä punatiilistä muuria tuijotellessa mielessä tulee suoritettua vertailua Aitolahden vanhaan kirkkoon, harmaasta kivestä noin sata vuotta sitten rakennettuun, keskiaikaisia kivikirkkoja jäljittelevään rakennukseen. Vanhempi voittaa tälläkin kertaa taiston.
Puolustusvoimien johtamisjärjestelmäkeskuksen viitta on vielä matkan varrella, samoin taajaman loppumista osoittava liikennemerkki. Eikä vielä olla edes lähellä kaupungin rajaa. Aitolahdentie sen sijaan on Jyväskyläntien päällä loppu, jatkuen Kaitavedentienä. Oma kävelyni jatkuu muualle.

Linnainmaa

Aitolahdentien kuusikuja

Linnainmaa on noin 6 000 asukkaan kaupunginosa Itä-Tampereella noin kuuden kilometrin päässä kaupungin keskustasta.  Linnainmaan nimen alkuperä on ollut vaikeasti selvitettävissä. Isonjaon pöytäkirjoissa vuodelta 1785 mainitaan Linnama-niminen pelto, joka oli usean Messukylän talon yhteisomistuksessa; nimi voi täten viitata Linnan kantatilaan. Toisaalta pellon nimi on voinut olla myös Liinamaa eli pelto, jolla on viljelty pellavaa. Myös kaupunginosan nykyinen nimi on epätarkka, sillä vanhat paikkakuntalaiset ovat käyttäneet nimitystä Jussilan alue siellä sijainneen Jussilan tilan mukaan.
Linnainmaan ensimmäinen asemakaava  vahvistettiin vuonna 1955 ja alueelle on 1970-luvulta lähtien syntynyt omakoti-, rivi- ja kerrostaloasutusta. Kadunnimistössä Alanikkilänkatu, Hannulankatu, Jussilankatu, Kirviälänkatu ja Ylinikkilänkatu viittaavat vanhoihin kantataloihin; Kirviälä oli 1960-luvulla esillä yhtenä vaihtoehtona kaupunginosan nimeksi. [Wikipedia]