Pitkien välimatkojen ja kaukaisten kolkkien jälkeen on vuorossa hieman lähempänä sijaitseva, noin 160 metriä pitkä Asunvainionkatu Ruskon teollisuusalueella. Katu on yksi Niittyhaankadulta lähtevistä pienistä poikkikaduista.

Tänne tuskin kukaan eksyy muuten vain kävelemään, varsinkin kun katu on umpikuja. Kuitenkin molemmin puolin tietä on

rakennettu rotvallein korotetut kävelytiet. Liekö alkujaan suunnitelmissa ollut enemmänkin teollisuusrakennuksia ja ajateltu duunareiden tulevan laumoina töihin kävellen. No ketään täällä ei näy, ainoastaan muutama auto on kadun varrella parkissa.

Ihmisten jälkiä ympäristössä on kuitenkin nähtävillä, harmillisesti jätteiden ja roskien muodossa. Joku on dumpannut aidan viereen muovituolit ja patjan, ojassa pilkistää jonkun hylätty kassi, metalli- ja muovirojua on kaikkialla puskissa. Kadun väriläiskän muodostaa erään portin ulkopuolella oleva punainen metallipostilaatikko, joka väännetty väkisin kulmastaan auki.

Rusko

Rusko sijaitsee noin kahdeksan kilometriä kaakkoon Tampereen keskustasta. Alue on enimmäkseen teollisuusaluetta. Rusko rajautuu pohjoisessa Kaukajärveen, idässä Kangasalan kaupunkiin, etelässä Hervantajärveen ja lännessä Hervantaan. Vuoteen 1947 saakka Messukylän kuntaan kuulunut Kaukajärven eteläpuolinen alue tunnettiin aikoinaan Ruskonmaana, josta nykyinen nimi on lyhennetty. Siellä sijaitsi Hatanpään kartanoon kuulunut Etu-Ruskon torppa. Toisen maailmansodan jälkeen alueelle muodostettiin muutamia tiloja paikkakunnalle asutetulle siirtoväelle. Ruskon ensimmäinen osa-asemakaava vahvistettiin vuonna 1977, ja alue varattiin pääasiassa pienteollisuudelle. Katujen nimet viittaavat suurelta osin alueella olleiden peltojen ja niittyjen nimiin. [Wikipedia]