Amuri on aikanaan ollut kaukana Tampereen keskustasta. Kuin Amurin alue Venäjällä -kaukana kaikesta, maailman toisella laidalla. Nykyisin se tuntuu huomattavasti keskeisemmältä, eikä Amurinkadullekaan pitkään keskustasta tarvitse ajaa.

250 metrinen Amurinkatu, aiemmin Ensimmäinen Amurinkatu, on saanut nimensä kaupunginosan kutsumanimestä. Katu sijaitsee neljännessä kaupunginosassa, eli Amuri A:ssa.
Vuoden 1886 kartassa oli kaikkiaan viisi Amurinkatua: Ensimmäinen, Toinen, Kolmas, Neljäs ja Viides Amurinkatu. Vuoden 1897 vahvistetussa kartassa jäljellä on enää yksi. Vielä vuonna 1882 Amurinkadun paikalla oli Hautausmaankatu.

Kadun alkupään maisemaa hallitsee taustalla kohoava Näsinneula ja sen juuren rautatie kivimuureineen. Kun ne jättää taakseen, avautuu edessä melko sekalainen maisema. Paljon vihreää, elementtikerrostaloja ja korkea harmaa muuri, joka kenties kätkee sisäänsä autotalleja tai -katoksia. Linnut laulavat taustalla, vihreät puut tekevät kadusta raikkaan oloisen, en halua edes kuvitella millaista täällä on helmikuun loskassa ja hämäryydessä.

Eräällä parvekkeella roikkuvat rinnakkain Tapparan ja Suomen liput. Monilla on jo kesäkukat viritettyinä parvekelaatikoihin. Yhdellä parvekkeella ollaan tupakalla ja tarkkailemassa ympäristöä.

Kadun erikoisuutena ovat useammat vain jalankulkijoille tarkoitetut jalkakäytävät, joita ei aakkosissa aiemmin vastaan ole tullut. Toki polkupyöräilijät viuhtovat koko ajan pyöräilykiellosta piittaamatta reittiä pitkin molempiin suuntiin. Mikähän pyöräilykiellon takana mahtaa olla? Onko liikennettä niin paljon, että sitä täytyy näin rajoittaa? Nyt liikennettä ei juurikaan ole, kadulla liikkui lisäkseni viisi fillaristia ja neljä jalankulkijaa.

IV & V (Amuri)

Amuri muodostuu kahdesta kaupunginosasta: IV ja V. Naapurikaupunginosia ovat Särkänniemi, Finlayson, Tammerkoski, Kaakinmaa, Pyynikinrinne sekä Ylä-Pispala.
Amurin alue rakennettiin 1860-luvulla työväestön asuinalueeksi. Alueen nimi tulee aikakauden ajankohtaisesta vertauksesta: suomalaisia siirtolaisia lähti tuolloin kaukaiselle Amurinmaalle Venäjälle. Uusi kaupunginosa sijaitsi myös ajan mittapuun mukaan kaukana keskustasta ja tehtaista.
Amuri muodostui eheistä puutalokortteleista, jotka olivat pienempiä kuin muualla kaupungissa. Työläisasunnot olivat tyypillisesti yhteiskeittiöasuntoja, joissa kahdella tai neljällä huoneella oli yhteinen keittiö. Yhdessä huoneessa asui aina yksi perhe. 1960-luvulla Amurin puutalot purettiin ja tilalle rakennettiin kerrostaloja. Yksi kortteli säästettiin ja siitä tehtiin työläismuseo.
Amurissa sijaitsevat myös muun muassa pääkirjasto Metso, Tampereen taidemuseo ja Pyynikin uimahalli. Amurin pohjoisreunalla kulkevalla radalla on ollut Amurin seisake, joka poistettiin käytöstä 1980-luvulla, otettiin uudelleen käyttöön 1990-luvulla ja poistettiin jälleen käytöstä 2005.
Tunnettuja Amurin asukkaita ovat olleet mm. kirjailija Väinö Linna, taidemaalari Gunnar Pohjola ja maaherra Risto Tainio. Kirjailija F. E. Sillanpää asui Amurissa opiskellessaan Tampereen Reaalilyseossa. [Wikipedia]