Tahmelantie jatkui aiemmin Pyynikintorin ohi aina Hämeenkadun länsipäähän saakka. Asemakaavamuutosten jälkeen tien loppuosa nimettiin vuonna 1955 Ammattikoulunkaduksi sen varrella sijaitsevan oppilaitoksen mukaan.

Ammattikoulunkadun alkupäätä hallitsee konservatorion rakennus, vaikka sen osoite onkin F.E. Sillanpään katu. Jonkin aikaa siis menee, ennen kuin Pyynikintorin kulmille uudelleen tulen rakennusta tarkastelemaan.

Katu on koko 370 metrin pituudeltaan loivaa ylämäkeä kohti Pyynikinharjua. Kadun varrella on paljon viehättävän näköisiä puutaloja, joista osa on jo parhaat aikansa nähnyt vuosikymmeniä sitten. Edelläni kävelee vanhempi nainen, joka kurkkii ensin muutamaan pihaan ja jää lopulta nyppimään kukkia kolmanteen. En kehtaa ohi kävelemisen jälkeen enää kääntyä katsomaan menikö hän rakennukseen sisään, vai jatkuiko matkansa vielä kohti seuraavaa pihaa. Olin toki kurkannut itsekin ensimmäisen pihan ”Saa ottaa” -kyltin vieressä olevia rojuja, mutta totesin ettei moisille ollut nyt tarvetta.

Pyynikin kätketty Helmi.

Risteyskolmion (jossa ei muuten ole ainuttakaan suojatietä) ylittämisen jälkeen edessä on nimensä kadulle antanut ammattikoulu, joka oli sodanjälkeisen Tampereen merkittävimpiä uusia rakennuksia ja valmistuttuaan Tampereen suurin julkinen rakennus. Tiloissa toimi Tredu ja ulkona onkin mainoskyltti Tredun helmi Opetusravintola Elmeri. Sillä hetkellä kyltti vähän naurattaa, mutta kotona googlaillessa selviääkin, että tämä kätketty helmi ei olekaan Elmeri, vaan kokonainen hyvinvointikeskus ja jopa hotelli. Tämä helmi on kyllä taitavasti piilotettu. Ilmeisesti asiakkaita on riittävästi opiskelijatarpeeseen, eikä markkinointia tarvita tietoisuuden lisäämiseksi.

Koulukompleksin jälkeen kadulta löytyy vielä toinen suuri rakennus, 70-luvulla käyttöön otettu Pyynikin palloiluhalli. Hallissa ottelevat mm. koripalloilijat ja lentopallistit. Perinteinen nyrkkeilyn Tammer Turnauskin käydään palloiluhallin uumenissa. Kenties joskus vielä päädyn sisätiloihin jotakin tapahtumaa seuraamaan.

Katu vaihtaa nimensä Tahmelantieksi, kävelijällä olisi täällä mahdollisuus suunnata portaisiin ja kohti kuulua näkötornia, jonka maankuuluin munkkeihin on tällä kävelytahdilla vielä kovin pitkä matka.

VII (Pyynikinrinne)

Pyynikinrinne sijaitsee keskustan länsipuolella. Länsirajana on entinen Tampereen ja Pohjois-Pirkkalan kunnan raja. Naapureita ovat Pyynikki, Ylä-Pispala, Amuri ja Kaakinmaa.

Alueen suunnittelusta järjestettiin kilpailu, jonka voitti vuonna 1903 arkkitehti Lars Sonck. Hänen laatimansa asemakaava vahvistettiin vuonna 1907.  Vanhinta rakennuskantaa edustavat mm. Marjatan sairaala (Lambert Pettersson 1912), Teknillinen oppilaitos (R.Björnberg 1912) ja Olánintalo (Wivi Lönn 1916). Alueen tyypillinen rakennustyyppi on 1920-luvun klassismia edustava kaksikerroksinen puukerrostalo.

Erityinen vaikutus alueen luonteeseen oli arkkitehti Bertel Strömmerillä, joka suunnitteli suuren osan alueen rakennuksista ja muokkasi osin Sonckin asemakaavaa. Säilyneitä töitä ovat mm. Pyynikin urheilukenttä katsomoineen (1922) ja Ammattikoulu (1939), joka oli valmistuttuaan Tampereen suurin julkinen rakennus. Muita merkittäviä alueen rakennuksia ovat mm. Pyynikinlinna (Jarl Eklund 1923), Piispantalo (Gunnar Wahlroos 1936) ja Tampereen konservatorio. Erikoisuus on ”Kilometritalo” (Heikki Tiitola 1923), joka on 138 metriä pitkä  kaksikerroksinen asuinrakennus. Pyynikinrinteen rakennuskanta on pääosin suojeltu. [Wikipedia]