Tampellasta on lyhyt siirtymä seuraavalle kadulle aivan Jussinkylän reunalle, ilmeisesti tsaari Aleksanteri II:n mukaan nimetylle Aleksanterinkadulle, joka oli mukana jo vuonna 1886 vahvistetussa Kyttälän asemakaavassa.

Aleksanterinkadun pieni Juhannuskylän osuus

1930-luvulla Tampereen kaupunginhallituksen asettama toimikunta suoritti kadunnimien uudelleenarviointia ja yksi nimi listalla oli Aleksanterinkatu. Nimeä ehdotettiin muutettavaksi Aleksis Kiven kaduksi, koska katu ”on saanut nimensä Venäjän keisarin mukaan ja viittaa aikaan, jolloin Suomi oli epäitsenäinen ja vieraan vallan alaisena.”  Ehdotus ei mennyt läpi, mutta Aleksis Kivikin on sittemmin katunsa Tampereelta saanut.

Reilut 700 metriä pitkä Aleksanterinkatu lähtee Erkkilänaukeen reunalta yksisuuntaisena pieneen alamäkeen kohti etelää. Katu on pääosin Kyttälää, alle sata metriä alusta sijaitsee kymmenennessä kaupunginosassa Jussinkylässä. Tämän alkupätkän vuoksi katu on kuitenkin omassa kategoriassani X:n alla.

Ensimmäiset talot kadun reunalla ovat puutaloja, mutta tyyli päivittyy nopeasti: Tiilien kautta kiveen ja betoniin, parikerroksisista korkeisiin kerroksiin. Kadun varren rakennuskanta on todella sekalaista.

Rongankadun ylityksen jälkeen pienen hätkähdyksen aiheuttaa, kun olen silmäkulmasta havaitsevani moottoripyöräkerhon tunnuksen. Pakko mennä kurkistamaan lähempää, mutta logo seinässä jättääkin

Kiskojen yli Kyttälästä toiseen.

pienen epäilyksen. Onko sillä vain tavoiteltu MC-fiilistä, vai onko täällä oikeasti kerho? Kotona jälkeenpäin suoritettu googlailu kertoo, että kyseessä todella oli järjestäytynyt moottoripyöräkerho, Tosin ei mikään prosenttiporukka, tai liivijengi.

Hämeenkadun lähestyessä myös liiketilojen määrä kasvaa nopeasti. Katua tulee käveltyä todella harvoin, joten monet yrityksistä ovat itselleni täysin tuntemattomia. Yksi tuttu piiloutuu hyvin ruskeiden ovien taakse: Alkon piirikonttori järjestää säännöllisesti asiantuntevia pruuveja, jotka aiemmin olivat vain klubiväelle, mutta nykyisin kaikille riittävän iän omaaville ja aiheesta kiinnostuneille.

Ratikkatyömaan ansiosta Hämeenkatu on nopea ylittää. Liikennettä on vain muutaman linja-auton ja taksin verran, eikä liikennevaloja ole. Jalankulkijoitakaan ei kauheasti näy, eihän näiden aitojen keskellä kovin mielellään ylimääräistä hengailua suoritakaan.

Menossa on lievää alamäen meininkiä ja ilmassa leijuu pitsan tuoksu aivan selvästi. Legendaarinen Napoli on edessäpäin. Listalla on sata pitsaa, mutta syön aina samaa. Miksi sitä muuta kokeilisi, kun yhden tietää takuuvarmaksi. Jonoa ei sentään pihalle ole, mutta sisällä näyttää olevan reilusti väkeä.

Otavalankadun kulmauksessa täytyy hetki odotella hiekkapyörrettä, joka on päättänyt rynniä stop-merkeistä huolimatta Aleksanterinkadun kulkijoiden niskaan. Kaikesta väistelystä huolimatta loppumatka sujuukin hampaita rahistellen kadun päähän saakka. Katu päättyy Suvantokatuun, jonka jälkeen vastassa on Sorinpuisto. Tai toisella puolella Ratinanlinnanpuiston ja Hatanpään valtatien takana sijaitseviin ostoskeskuksiin. Tällä kertaa teen 180 asteen käännöksen ja palaan kadun toista puolta takaisin alkuun.

X (Jussinkylä, Juhannuskylä)

Keskustassa kosken itäpuolella sijaitsevan Jussinkylän nimen historiaa ei tarkasti tunneta, mutta se on tunnettu ainakin jo vuonna 1875. Nimi löytyy myös 1900-luvun vaihteen virallisista asiakirjoista. Taustalla voi olla Johannes-niminen henkilö tai jopa juhannusjuhlien vietto.
Juhannuskylässä sijaitsevat tuomiokirkko ja paloasema edustavat jugend-tyyliä, jonka rantautuminen Suomeen ja Tampereelle ovat yksi syy siihen, että alun perin ruudukkomaiseksi suunniteltu asemakaava ei sellaisenaan toteutunut.

Jussinkylä rajoittuu etelässä Satakunnankatuun, idässä ja koillisessa sitä rajoittaa rautatie ja luoteessa Lapintie. Erkkilän silta yhdistää Jussinkylän Tammelaan. Alueen keskeisin maamerkki on Tampereen tuomiokirkko. Naapurikaupunginosia ovat Finlayson, Tampella, Tammela (A) ja Kyttälä. [Wikipedia & Louhivaara]