Kaiken korpisen vaelluksen jälkeen on hieman outoa jalkautua jälleen kaupunkimaisempaan ympäristöön vilkkaammalla lähiökadulla Ristinarkussa.

Noin kilometrin mittainen Alasniitynkatu on Louhivaaran mukaan saanut nimensä lähellä Messukylän asemaa sijainneen Alasniitty-nimisen peltomaan mukaan. Pelto (Alas nijttu) mainitaan isojaon kartassa vuodelta 1785. Alasniitynkatu sen sijaan ilmaantui Tampereen kaavoihin vuonna 1953.

Kaarran auton kadun päässä olevan saksalaisen myymäläketjun pihaan parkkiin ja lähden aurinkoiseen ilmaan kävelemään. Autoja kulkee ohitse jatkuvasti, arki-iltana viiden aikaan kaikki muutkin tuntuvat olevan liikkeellä. Hiekoitussepeli on vielä jalkakäytävällä, mutta jään tai loskan takia täällä ei askelia tarvitse varoa. Kevät on selkeästi pidemmällä, kuin metsien siimeksissä kulkevilla väylillä.

Kadun alkupäässä sijaitsevaan Alasniitynpuistoon on vastikään ilmestynyt uusi geokätkö, joten tällä kertaa kävely hyödyttää kahta eri harrastusta. Loikin lumen ja loskan yli puistoon paikallistamaan kätkön piilostaan ja kirjoittamaan nimeni sinne. Nopsa löytö ilman silminnäkijöitä -ellei jossain ympäristön lukuisista kerrostaloista joku ole verhon takana asemissa.

Tien varrella on pääosin kerrostaloja, seassa muutama teollisuuden rakennus. Osa pihoista näyttää viihtyisältä, osa on vuorattu asvaltilla ja kieltomerkeillä ja suunnattu selkeästi ainoastaan parkkeeraukseen. Jalkakäytävän molemmin puolin oleva koivukuja todennäköisesti tekee kadusta kesällä paljon viihtyisämmän oloisen.

Alasniitynkatu tekee pienen šikaanin, johon on sijoitettu bussilinjan 25 päätepysäkki. Karttojen perusteella raja kulkee pysäkin kohdalla siten, että päättäri on Messukylän puolella. Joku hauskuuttaja on Googlen karttoihin lisännyt sen taakse Nallepuhinpolun ja Puolen hehtaarin metsän. Olisin arvostanut enemmän, jos Nalle Puhin nimi olisi kirjoitettu oikein.
Kierrätyskeskuksen jälkeen näköpiiriin ilmaantuu muutama seinällinen graffiteja. Jostain syystä hahmotuskykyni ei toimi alkuun ollenkaan ja joudun tuijottamaan silmä kovana mitä ihmettä seinässä on. En pääse keskenäni mitenkään ratkaisuun, joten jatkan matkaani. Paluureissulla päättelen kuviot joksikin vaunuiksi. Onko siinä kenties Tampereen ratikan esikuva, vai jokin intergalaktinen kulkupeli.

Alasniitynkatu päättyy Jankan Wanhalle Grillille. Näyttäisi olevan auki, mutta koska jätin käsilaukkuni kilometrin päähän odottamaan, niin tänne on turha mennä norkoilemaan.

Ristinarkku

Ristinarkku rajautuu etelässä Tampere–Haapamäki-rautatiehen sekä idässä Tampereen itäiseen kehätiehen. Naapurikaupunginosat ovat Hakametsä, Huikas, Takahuhti, Pappila, Linnainmaa, Hankkio ja Messukylä.

Ristinarkun alue oli Messukylän kuntaan kuuluneen Takahuhdin kylän keskus. Ristinarkku-nimen loppuosan pohjana on todennäköisimmin notkoon raivattua niittyä tai peltoa tarkoittava sana orko. Professori Viljo Nissilä on arvellut, että maanmittari, jolla ei ole ollut paikallistuntemusta, on kirjannut sanan orko omasta mielestään ymmärrettävämpään muotoon arkku. Näin alkuperäinen nimi Ristinorko, joka olisi tarkoittanut tienristeyksen viereen raivattua peltoa ja vähitellen myös risteystä, olisi muuttunut äänneasultaan samankaltaiseksi Ristinarkuksi. Toisaalta myös sana arkku on monitulkintainen, koska se voi viitata esimerkiksi ruumisarkkuun tai silta-arkkuun. Nimen juuret saattavat ulottua 1200-luvulle, koska Takahuhdin asutus oli muodostunut ryhmäkyläksi viimeistään 1300-luvulla. Ristinarkun ensimmäinen asemakaava vahvistettiin 1950-luvulla. [Wikipedia & Louhivaara]