Kerrankin siirtymä seuraavalle etapille on nopea. Aitoniitynpolku on piiloutunut keskelle Aitoniitynkatua. joten ei muuta kuin ympyrä täyteen ja etsimään.

Pälyilystä huolimatta ei Aitoniitynpolun kyltti osunut silmiini Aitoniitynkatua kävellessäni. Kännykän kartta ei etsintätehtävässä auta yhtään, mutta onneksi kaupungin karttapalvelu Oskari toimii, joskin ontuen, kännykässäkin.

Vaihtoehtoja ei tiiviillä alueella paljoa ole, joten Aitoniitynpolku löytyy kuin löytyykin kahden talon välistä. Kantakartan perusteella sillä on pituutta kolmisenkymmentä metriä.
Syksy on hieman poistanut naamiointia, kesällä kevyen liikenteen väylän liikennemerkkikin uppoaa hyvin pensasaidan sisään, varmasti kulkua vähentäen. Olohan tässä on kuin takapihalle tallaisi.
Polku on nopeasti kävelty, talojen keskeltä paljastuu Aitonitty sekä pieni leikkipuisto. Marraskuisessa viimassa puistikko on tyhjä, kenties äidit ovat ohjeistaneet, että kylmään keinuun ei saa istua.

Aukion laidassa ei kauaa jaksa seisoakaan, on aika kääntyä takaisin ja suunnata kohti uusia katuja.

Leinola

Leinola sijaitsee Itä-Tampereella Linnainmaan, Holvastin ja Leinolan naapurissa. Etelärajana Leinolalla on Tampere–Haapamäki-rata.
Leinolan tunnetuin nähtävyys on metsässä, syrjäisellä Mannerheiminkalliolla sijaitseva, aina yhtä yllättäen lenkkeilijän eteen tupsahtava Mannerheimin patsas.

Leinola mainittiin vuoden 1540 maakirjassa Messukylän pitäjään kuuluneena kylänä, jossa oli viisi taloa. Näistä kolmen talon isännällä oli vuoden 1553 maakirjassa sama lisänimi Leinoij. Messukylä liitettiin Tampereen kaupunkiin vuonna 1947 ja Leinolan alueen ensimmäinen asemakaava vahvistettiin vuonna 1952. Alueen kadunnimistössä on Kalevala-aiheisia ryhmänimiä ja koira-aiheisia ryhmänimiä, joiden perustana on vanha paikannimi Koiramäki. [Wikipedia ja Louhela]