Matka jatkui Atalassa Ahoniitynkadulta pysähtymättä Ahoniitynpolulle. Edessä oli noin 60 metriä kapeaa umpitietä.

Kerran aiemmin olen eräänä talvi-iltana Ahoniitynpolulle tuupannut autolla loskaan geokätkön perässä. Silloin silmäpareja vilkkui aitojen takana, joten kyllä täällä joku todistetusti asuu hiljaisuudesta huolimatta.

Ahoniitynpolun osoitenumerointi on sulautunut järkevästi yhteen Ahoniitynkadun osoitteiden kanssa. Oikeaa paikkaa etsiessä riittää, kun muistaa Ahoniittyjotain ja numeron, eikä tarvitse hämmästellä katujen ja polkujen kanssa. Hienosti suunniteltu.

Katu on nopeasti kävelty alusta loppuun. Päässä se muuttuu kevyen liikenteen väyläksi,

Tyhjää on Ahoniitynpolun leikkipuistossa.

nurmialueeksi ja lasten leikkipaikaksi. Kyltin mukaan paikalla on myös talviliukumäki, mutta en millään halua uskoa pientä nyppyä pulkkamäeksi. Ehkä kahden askeleen päässä huipulla olisi auennut huima mäki johonkin piilossa olevaan Narniaan.

Leikkikenttä on tyhjä. Täältäkin on keinut viety ilmeisesti talveksi pois. Autolle kävellessäni jään miettimään saimmeko viime vuosituhannella lapsena paljonkin vaurioita talvella keinuessamme.

Atala

Kyltin perusteella täällä on talviliukumäki.

Koillis-Tampereella sijaitseva Atala on nimetty vuonna 1937 perustetun Ata Oy:n mukaan. Sen pääosin soista ja metsistä muodostunut alue oli aikoinaan Messukylän ja Suur-Pirkkalan kylien eränkäynti- ja riistamaita. Huomattava osa Atalan kadunnimistä liittyykin eränkäyntiin.

Ensimmäinen asemakaava alueelle vahvistettiin vuonna 1980. Atalan kaupunginosan rakennuskanta koostuu nykyisin pääosin 1980-luvulta lähtien rakennetuista rivi- ja omakotitaloista. Alueella on säilynyt jonkin verran myös vanhempaa asustusta, kuten rintamamiestaloja. [Louhivaara & Wikipedia]