Aarikkalankatu on tähän mennessä kävellyistä kaduista selvästi pisin, arviolta 800 metriä. Ensimmäistä kertaa mukaan tulevat myös liikennevalot Aarikkalankadun ja Sammon valtatien risteyksessä. 

Katu alkaa rivitaloilla, kenties 70-luvuilla rakennetuilla. Julkisivut ovat jotenkin ankean näköisiä nykypäivän silmin. Mukaan mahtuu myös omakotitaloja, joiden ulkoasu on myös melko masentava hoitamattomine pihoineen ja repsottavine julkisivuineen.
Matkan edetessä talokanta muuttuu monipuolisemmaksi ja seassa on selkeästi uudempia ja kalliimpia (tai ainakin hoidetumpia) omakoti- ja rivitaloja.

Koiraväkeä tulee vastaan yllättävän paljon. Kenties ihmiset ovat juuri kotiutuneet töistään ja lähteneet liikenteeseen yhtäaikaa. Kadun loppupäästä lähtee useampikin kevyenliikenteenväylä, joilla ulkoilumahdollisuudet ovat hyvät.
Käynnissä on myös haravointitalkoot, kohta pihan vallanneet keltaiset lehdet ovat muisto vain.

Kirjastoauto ei kulje.

Aarikkalankadulla pihat näyttävät nykystandardeihin verrattuna huiman kookkailta. Rivitalojen takapihoilla olisi nykyisen mallin mukaan jo pihan lisäksi toinen taloyhtiö, heinittyneelle omakotitalotontille saisi lohkottua tilat ainakin kahdelle uudelle omakotitalolle.

Aarikkalankatu on ilmestynyt  kartoille vuonna 1959. Nimeämisperusteena on ollut Aarikkala -niminen talo, josta löytyy maininta vuoden 1540 maakirjasta. [Louhivaara]

Hakametsä

Nykymittapuulla ruhtinaallinen tonttikoko.

Hakametsä on Wikipedian mukaan vanhaa laidumaata ja peltoa. Hakametsään on rakennettu  60-luvulla Suomen ensimmäinen jäähalli ja aika usein ”Hakamettästä” arkipuheessa viitataankin halliin, eikä kaupunginosaan.