Hervannassa sijaitseva Ahvenisjärventie on pitkä, noin 1, 7 kilometrin mittainen väylä, joka johdattaa kulkijan näppärästi ohi Hervannan keskustan ja tarvittaessa pois koko kaupunginosasta. Tai johtaa Helsingin suunnasta kulkijat eteläiseen Hervantaan.

Ahvenisjärventie alkaa Opiskelijankadun päästä, jatkuen Ruskontielle saakka. Tiellä ei juurikaan ole asuintaloja, suurin osa osoitteista on poikkikatujen varrella. Ahvenisjärventie on saanut, muutaman muun väylän tavoin, nimensä lähistöllä sijaitsevan Ahvenisjärven mukaan. Huomattavasti lähempänä olisi Suolijärvi ja Sonninottanlahti, mutta jostain syystä valinta on tehty toisin.

Ahvenisjärventien kevyenliikenteenväylällä on melko paljon liikennettä. Se on erotettu suurimmaksi osaksi viherkaistalla ajoradasta, joten henkensä kaupalla ei tarvitse ulkoilla. Tie johtaa myös moniin hyviin ulkoilumaastoihin. Ahvenisjärventiellä ei juuri raskasta kalustoa liiku, mutta busseja sitäkin enemmän. Tällä hetkellä neljä eri bussilinjaa kulkee Ahvenisjärventietä, nelosen päätepysäkkikin on kadun alkupäässä.

Katu on pääosin alamäkeä, joten sitä on joutuisa kulkea. Puolivälissä kulkija voi todeta matkan jatkuvan kohti Matinlahtea ja Vormistoa. Matinlahti on tuttu paikka, mutta mikä ihme on Vormisto? Tätä olen joskus miettinyt, nyt oli pakko yrittää ottaa edes hiukan asiasta selvää. Vormisto on tunnetun valmentaja Raimo Vormiston lisäksi yksi Hervannanmaan vanhimmista taloista.

Vanhaisäntä Sulo Vormiston vaarivainaa ”tuli viialan torppariks” vuonna 1855. ”suuttu kuljum patruunin kanssa ja sano ittensä ülös, ja tuli tähän sünkkääm mettään tekeen, että kun tä pää rakennettiinkin niin ei ollenkaan hevosta tarvittu oli niin kova

mettä että tästä paikaltan kaarettiin kaikki rakennuspuut.”(Sulo Vormisto, s. 1898)
Itsenäiseksi torppa tuli v. 1919. ”ensimmäinen sittes sen itsenäisüüslaim perusteella kuulemma vormisto koko suamessa. ministeri linna oli ottanu eruskunnassa selvää.” (Sirpa Timonen 1967)

Vormiston salaisuus on siis ainakin osin nyt selvinnyt, kenties kävelyretkilläni vielä osun Vormistoonkin. Vormiston muistokiveen voi käydä tutustumassa Vanhalla Hervannantiellä.

Ahvenisjärventie on sen verran pitkä, että geokätköilyynkin ehtii perehtyä useampaan kertaan. Oma mysteeri tuntui olevan täysissä voimissa valmiina vastaanottamaan kävijöitä.
Jäätävässä säässänenä alkaa sen sijaan saada tarpeekseen, joten pummaan lämpimän kyydin kotiin. Ja odotan kevättä seuraavalle kadulle.

Hervanta

Hervanta on Suomen suurimpia ja tunnetuimpia lähiöitä.  Nykyisen Hervannan alueella oli ennen 1970-lukua vain muutamia maatiloja ja peltoja sekä paljon kivikkoista louhikkoa ja metsää. Kaupunginosan suunnittelu aloitettiin Tampereen silloisen kaupunginjohtajan Pekka Paavolan aloitteesta 1960-luvun lopussa, koska kaupungilla oli tarve rakentaa paljon asuntoja edullisesti. Kantavana ajatuksena oli yhdistää asuntoalue, korkeakoulualue ja teollisuusalue yhdeksi kokonaisuudeksi, mahdollisimman omavaraiseksi tytärkaupungiksi.

Hervannan reuna-alueille on rakennettu laajoja rivi- ja omakotialueita, ja aina 2000-luvun alkuun asti Hervanta oli erittäin lapsi- ja nuorisovaltainen kaupunginosa. 2000-luvulla väestörakenne on muuttunut jonkin verran iäkkäämpään suuntaan.

Varsinainen Hervannanmaa oli Lempäälän ja Messukylän talojen takamaita, ja se sijaitsi nykyisen Hervannan eteläpuolella, Tampereen ja Lempäälän rajoilla. 1800-luvun alussa Hervannanmaalle alkoi lopulta muodostua vakituista asutusta. Hervannanmaan vanhimpia taloja ovat Matinlahti ja Vormisto (Tampereen puolella) ja Hervanta, Meru ja Morikka (Lempäälän puolella). [Wikipedia]