Syyssateinen iltapäivä johdatti Aaltotien suuntaan Käpylän, tai virallisemmin Lapin, reuna-alueelle. Puiden takana odotti lyhyehkö, alle 300 metrin tie omakotitaloalueella.Aaltotien numerointi alkaa alueen takakulmasta, Teljontien ja nimeämättömän soraväylän risteyksestä. Taloissa on perinteisten numeroiden lisäksi myös hauskoja vanhoja tonttinumerokylttejä.

Portaat Nässylle

Aaltotie on monen alueen kadun tapaan saanut luontoteemaisen nimen. Luonto on muutoinkin lähellä kaikkialla tien varrella. Keltaiset lehdet ovat vallanneet lähes koko väylän ja ihmisten puutarhat ovat täynnä syksyn värejä. Tien mutkasta lähtee portaikko ja suora kävelytie kohti rantaa. Näsijärvi on nähtävissä suoran toisessa päässä kimaltamassa.

Tien loppupäässä on satunnaista kulkijaa hämmentävä risteys. Kadun ainoa kerrostalo seisoo kulmatontilla puistossa ja sen edestä kulkee poikkikatu. Myös poikkikadun varrella olevat talot julistavat kyltein olevansa osa Aaltotietä. Uteliaan kulkijan oli poikettava vielä kerrostalon kulman taakse, jossa talon seinässä luki Käpytie. Harmillisesti pihassa ei ollut ketään, jolta olisin voinut kysyä heidän osoitettaan.

Aaltotien ja Aaltotien risteyksessä

Tällä Aaltotien poikkiosuudella törmään ensimmäistä kertaa oikeasti urbaanilegendaksi ehkä luulemaani asiaan. Kadun varteen on nostettu muutama kori omenia ja muovipusseja tarjolle ohikulkijoille. Nappaan yhden ja jatkan matkaani Aaltotien idyllistä miettien monenko omakotitalon ikkunasta vieras kulkija havainnoitiin.

Omena, ole hyvä!

Lappi

Lappi on noin 700 hengen kaupunginosa, mutta Lapista puhuttaessa viitataan yleensä Lapinniemeen. Lapin kaupunginosa on saanut nimensä Näsijärveen pistävästä Lapinniemestä. Lapin asemakaava vahvistettiin vuonna 1933.

Lapista käytetään yleisesti nimeä Käpylä, joka viittaa alueen ensimmäiseen asukkaaseen, vuonna 1915 sinne muuttaneeseen ulkotyömies August Käpyseen. [Wikipedia]